En kevään jälkeen ole kokenut kiirettä tai stressiä, koska muutin tapaani ajatella ja toimia, joten ympärilläni oleva todellisuus muuttui. Olin kuin Liisa Ihmemaassa syksyllä, kun työkään ei käynnistänyt minussa vanhoja stressireaktioita. Koin, että minä olin niin muuttunut.
Kunnes nyt loppu vuodesta stressi pääsi hiipimään pikkuhiljaa ja kavalasti mieleeni ja kehooni. Sen seurauksena sairastuin kovaan flunssaan ja annoin itselleni luvan olla tekemättä aamumeditaatiota ja joogaa lainkaan. Selitin sen itselleni niin, että nyt lepään.
Virhe.
Stressi pääsi tuon seurauksena vielä pahemmin minuun kiinni ja viime viikolla huomasin, että olen luisunut vanhoihin kaavoihini stressin, kontrolloinnin ja suorittamisen suhteen. Olin antanut itselleni ”luvan” palata vanhoihin tapoihin ajatella. Että aikaa on niin vähän, että mieluummin käytän sen työhön, jota oli kertynyt paljon, sen sijaan, että käyttäisin sitä niihin asioihin, jotka tuovat minulle iloa ja hyvinvointia.
Virhe.
No nyt olen kantapään kautta kokeillut ja huomannut, että ei enää näin. Muistutus siitä, miten tärkeää on elää itse itselleen sitä todellisuutta, jota jakaa myös muille.
Olen silti kiitollinen tästäkin opetuksesta ja vaiheesta. Sillä se vain vahvisti sitä, jonka jo tiesin. Valitse tehdä vain niitä asioita, jotka innostavat eniten. Vaikka olisi kiire, vaikka olisi stressi. Ja aivan erityisesti silloin.
Loma alkoi eilen ja kehoon kertynyt stressimöykky saa nyt ekstrahuomiota. Kävin eilen päivällä hieronnassa ja lempeä kehon liike muuttu illalla villiksi ilon tanssiksi. Se on minulle sen merkki, että jotain purkautuu nyt ulos, enkä pidä sitä krampin omaisesti sisälläni.
Toivottavasti tämä kannustaisi myös Sinua uskaltamaan tekemään valintoja uusin perustein. Koska muuten mikään ei muutu.
Ihanaa ja rauhallista joulun aikaa juuri Sinulle✨️ Olet minulle tärkeä ❤️
Heräsin tänään klo 6. ja laitoin joulukuuseen valot sekä musiikin soimaan. Minulle kaamosaika aamulla inspiroi tekemään askartelu- ja käsityöjuttuja.